torstai, 27. joulukuu 2007

Iltarukous

Olen miettinyt, miten paljon lapsille pitäisi kasvattaa uskoon ja uskontoon. Haluaisin kertoa heille jotakin, mutta koittaa olla kiinnittämättä siihen liikaa ihmisten huomiota.

Iltarukous kuuluu iltarutiineihimme kuitenkin, on kuulunut jo kauan. Tänään aloitin rukouksen nuoremman kanssa hänen huutaessaan vastaan, että ei rukoilla ei. Aloitin: "Rakas Jeesus siunaa meitä" pikkuinen huusi, että ei mua ainakaan. Että ei sitten ilmeisesti siunausta tälle yölle.

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Jumalan olemuksesta

Mietin vasta hirveän hienoa selitystä tälle ongelmalle.
Aika pitkälle voi selittää asiaa, kun vertaa Jumalaa itseensä vanhempana. (Tai siis, siihen miten ajattelee vanhemmuudesta, ei ehkä todellisuuteen). Miten ei halua murtaa lapsen omaa tahtoa, vaan antaa lapsen valita tekemisensä. Ja on otettava myös se riski, että lapsi ei haluakaan olla tekemisissä kanssani enää isompana.

Mutta silti joskus miettii, miksi sallitaan pienten viattomien lapsien kärsiä.

Onko Jumala sitten täysin kaikkivaltias ja täysin armollinen? Jotenkin mitä ehkä käsitän asian nini, että kaikkivoivaisuudestaan huolimatta Jumalan kädet ovat osin sidotut meidän kanssamme, joku sopimus paholaisen kanssa tms. Ja ehkä Jumala ei olekaan ihan sellainen kuin uskomme.

Joskus uskoin johonki epämääräiseen jumalvoimaan. Nyt ehkä etsin uskoa persoonalliseen Jumalaan. Mutta onko Jumala lopulta sittenkään niinkään persoonallinen? Vai kuitenkin Jumalvoima, jota meidän rukoukset jopa ohjaavat? Taidan usko jonkinlaiseen molempien välimuotoon. Tai ehkä vielä ennemmin yhdistelmään. Fyysikkona voin hyvin uskoa asioiden dualistisuuteen.



tiistai, 11. joulukuu 2007

Joulu ja joulun merkitys

Olen jouluihminen, joulu merkitsee minulle paljon. Mutta mikä siinä? Tunnelmako, vai päivän kääntyminen voitolle? Tai ehkä se on sittenkin vapahtajan syntymä, joka tekee juhlan tärkeäksi. Oikeastaan väittäisin, että se on tämä kaikki, pienistä osatekijöistä koostuva yksi vuoden kohokohdista. Niin, ja yksi osatekijä on  varmasti jouluherkut.

Minun joulussani on kaksi puolta, on tottujoulu ja Jeesus-joulu. Tontut ja joulukoristeet ovat varmasti näkyvämpi osa, varsinkin, kun elän ja vietän joulua ympäristössä, jossa itse olen ainut kristitty. Mutta haluaisin silti saada sen toisenki puolen näkymään jollakin tavalla.

Joskus nuoruudessa opin, että joulukuusi on hyvin pakanallinen symboli, ja erityisesti kuusenkoristelussa käytetyt pallot symboloivat saturnaalia, ja olki koristeet nyt vähintäänkin ovat pakanallisia. Ja näin ollen nämä eivät sovi kunnon kristityn jouluun. Mutta mahtaakohan tämäkään asia olla näin yksioikoinen?  Symbolit saavat sen merkityksen, minkä ihmiset itse niille antavat. Ja ehkäpä tontutkin lopulta kunnioittavat Jumalaa.

maanantai, 10. joulukuu 2007

Hankala tausta

Yksi asia, mikä minua vaivaa kristinuskossa, on sen juutalaistausta. Voin kyllä vielä ymmärtää, että Jumala on valinnut omaksi kansakseen yhden kansan, ja miksipä ei vielä varsin erehtyväisen. Mutta en jaksa uskoa ja käsittää, että se asia ilmoitettiinkin vain juutalaisille itselleen. Siis yksi kansa itse kertoo maailmalle olevansa Jumalan valittu kansa. Kuulostaa epäilyttävältä?

Toisaalta, kun asiaa ajattelen nyt tässä, siinä on sittenkin jonkilainen järki. Ehkä mikään muu kansa ei paljon kirjoittele ylös muiden kansojen valittuna olemisia, vaikka siitä olisivat tietoja saaneetkin.




lauantai, 8. joulukuu 2007

Polun alku

Olen ollut nuoruudessani hyvin aktiivinen uskovainen. Aikuisuuden kynnyksellä menetin uskoni täysin yllättäen, kesken yhden esirukouksen. Jouduin silloin suureen kriisiin, joka on kestänyt lievempänä vuosia. Aina välillä olen uskonut enemmän, mutta koskaan en saanut sitä viestiä Jumalalata, jota jäin odottamaan.

Olen vuosien aikana oppinut paljon ihmismielen toiminnasta, joka on toisaalta saanut epäilemään Jumalan olemassa oloa entistä enemmän. En voi uskoa enää mihinkään vain omasta sisimmästä tulevaan todistukseen ja olen odottanut saavani viestin jonkun toisen välittämänä. Viestiä ei joko kuulunut, tai en sitä suostunut huomaamaan.

Olen ollut pitkään kiinnostunut eri uskonnoista, mutta en ole koskaan antautunut täysillä mukaan niihin. Nyt kesällä kiinnostus taas heräsi (se näyttää tapahtuvan aina kesällä), ja päätin tutustua pakanauskontoihin, ihan kokemustasolla. Ja oikeastaan olin jo täysin vakaasti kääntymässä pakanaksi. Totesin tosin, että en jaska mitään kamalan sitovaa uskontoa, vaan sellaisen pienimuotoisemman. Ja pakanauskonnoissahan riittää valinnan varaa.

Aloin harjoittelemaan meditointia ja visualisointia, ja huomasin päätyväni rukoilemaan. Rukoilin ihan samalla tavalla, kuin aikoinaan ollessani kristitty uskovainen. Aloin myös uskoa entistä enemmän johonkin, että on olemassa jotaki, mutta mitä. Ajattelin sen olevan jonkinlainen jumalvoima. En oikein osannut uskoa persoonalliseen Jumalaan.

Kävin kesällä kavereiden kanssa hengellisessä tilaisuudessa. Ajattelin vähän etukäteen, että miltähän se tuntuu. En tunnusta pelänneeni olevani vastavoimaa, mutta kuitenkin, huomataanko se, että olen eri hengessä, tai mitä tahansa, en minä sitä osaa määritelläkään. Mutta en kokenut kirkkoa ja tilaisuuksia mitenkän erikoisesti, en edes rähäjtänyt ovella.Sain kuitenkin päähäni mennä esirukoiltavaksi tilaisuuden lopuksi.

Nyt talven tultua olen alkanut yllättäin etsiä Jumalaa. Ja alkanut uskoa enemmän ja enemmän krisitittyjen Jumalaan. Ja olen kokenut, että muiden uskontojen kautta löysin Jumalan.

Miten se on mahdollista, jos kaikki muut uskonnot ovat vihollisesta? Vai onko sittenkin niin, että tuuli puhaltaa missä tahtoo, tai muissakin uskonnoissa joko palvellaan samaa Herraa, tai osa uskonnoista on täysin ihmisestä, tai sitten mitään Jumalaa ei olekaan.